Kuuba

Aurinkoinen hiihtoloma

Tänä vuonna hiihtolomamme suuntautui Kuubaan, missä emme aiemmin olleet käyneet. Niiden tietojen pohjalta, mitä meillä Kuubasta oli etukäteen, valmistauduimme matkaan huolellisemmin kuin koskaan. Saimme kavereilta hyviä neuvoja ja luimme myös paljon Kuubasta kirjoitettua tietoa. Julkaistusta materiaalista paras lienee ollut nettikirjana julkaistu Kuba Conga, joka antoi ehkä hieman turhankin karun kuvan Kuubasta, ainakin jos matkamotivaatiota miettii. Valmistautumine kuitenkin kannatti, sillä matka sujui erittäin hyvin ja ehdimme kokea kahdessa viikossa todella paljon.

Vuokrasimme Havannasta asunnon koko loman ajaksi, mutta teimme pienen road tripin loman puolessa välissä. Vuokrasimme auton ja ajoimme Sikojenlahdelle, Trinidadiin ja Santa Claraan. Teimme myös erillisen yhden yön reissun Viñalesiin.

Värikäs Havanna

Havanna on suuri ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa on useita erilaisia kaupunginosia. Kaikkialle ei turistin ole suositeltavaa mennä, mutta esim. vanha kaupunki ja Vedado ovat turisteille helppoja paikkoja ja hyviä vaihtoehtoja majoittumiseen. Vanha kaupunki tosin on varsin turistoitunut, mutta toki käymisen arvoinen siitä huolimatta.

Vanha kaupunki

Vanhassa kaupungissa on paljon laadukkaita ravintoloita. Toki myös ei niin laadukkaita. Kujilla on mukava kävellä ja myös joitakin museoita löytyy. Tuliaisia ja taidetta voi ostaa rannasta löytyvästä suuresta hallista, feria de artisanista.

Avoautokierros Havannassa on ehdottomasti hintansa arvoinen kokemus, jota suosittelen. Tunnin kierros maksaa noin 35 cucia, 2 tuntia 65 cucia. Vaihtoehtoja voi mennä katsomaan vanhan kaupungin päässä Maleconin alkuun tai Vedadossa hotelli Nationalin taakse.

Malecon

Malecon on Havannan tunnettu rantabulevardi, jota ihmiset kävelevät iltaisin edestakaisin. Aikaerosta johtuen heräsimme parina ensimmäisenä aamuna katsomaan auringon nousua Maleconilla.

El Morro

Havannan vanha linnoitus el Morro on mahtava paikka käydä ihailemassa auringonlaskua.

Uimarannat

Havanna ulkopuolella on hyviä rantoja, joihin pääsee esimerkiksi bussilla. Meillä oli auto käytössä koko loman ajan, joten rannalle pääseminen oli helppoa. Kävimme Playa Estellä, joka oli autolla alle puolen tunnin päässä Vedadosta. Playa Este oli mielestäni reissun paras ranta. Meri oli kirkas ja tyyni eikä tungosta ollut. Saimme itse asiassa välillä olla täysin itseksemme.

Road trip Sikojenlahden kautta Trinidadiin ja Santa Claraan

Havanna – Playa Larga

Ensimmäinen kohteemme oli Sikojenlahti ja Playa Larga. Matkalla Playa Largaan tien varrelle oli pystytetty säännöllisin välimatkoin muistimerkkejä Sikojen lahden maihinnousun uhrien muistoksi.

Sikojenlahden suunnalla on hyviä snorklaus- ja sukelluspaikkoja, mutta meillä oli tällä kertaa toiveena vain rentoutua rauhallisella rannalla. Varasimme hostellin Playa Largasta el Caletonilta, aivan rannalta. Hostal Elio oli varsin mainio valinta, sillä saimme käyttöömme hostellin kaksi huonetta ja henkilökunnan palvelut ympäri vuorokauden. Ja sijainti, se oli uskomaton. Oma pieni rantakaistale heti terassin edessä. Paikka oli niin ihana, että emme halunneet poistua sieltä lainkaan, vaan vietimme kaksi päivää uimapuvuissa rannalla. Päiväunet otettiin puun alla varjossa ja ruuat syötiin terssilla.

Hostellin henkilökunta neuvotteli kanssamme aterioiden ajat ja mitä halusimme syödä. Tarjolla oli lähinnä herkullisia meren antimia. Myös välipalat ja juomat järjestyivät toiveiden mukaisesti. Saimme keskittyä olennaiseen eli rentoutumiseen.

Ensimmäisen illan vietimme rannalla, missä oli todella eläväinen ja leppoisa tunnelma. Musiikki soi ja lapset leikkivät rantahiekalla. Kävelimme rannan toiseen päähän ja palasimme takaisin kohti auringonlaskua.

Toisena iltana kävimme Playa Largan keskustassa. Se oli hyvin pieni, mutta mukava iltakävelypaikka. Keskustan tuntumassa oli muutama ravintola ja useita kojuja, joista sai ostaa rommipohjaisia drinkkejä.

Cienfuegos

Playa Largasta suuntasimme Cienfuegosiin, joka olikin jo suuri kaupunki. Vietimme siellä päivän ja olisimme viihtyneet pidempäänkin, niin paljon siellä oli mielenkiintoista katseltavaa. Rannasta olisi päässyt esimerkiksi melomaan. Se jäi seuraavaan kertaan.

Manaca Iznaga

Matkalla Trinidadiin pysähdyimme markkinoille Manaca Iznaga -nimiseen pieneen kylään. Ostimme edullisia matkamuistoja ja kiipesimme korkeaan kellotorniin ihailemaan maisemia.

Trinidad

Trinidad on Unscon maailmanperintökohde ja monen turistin matkakohde. Kaupunki on todella viehättävä ja palvelut siellä ovat Havannan luokkaa. Ravintoloista saa länsimaista ruokaa ja valinnanvaraa on paljon. Kaupunki on mukavan kokoinen jalkaisin kierrettäväksi.

Olimme Trinidadissa kaksi yötä, mikä riitti hyvin paikkaan tutustumiseen. Asuimme keskustassa sijaitsevassa kaupunki-casassa, jonka omistajat olivat muuttaneet Eurooppaan. Meidän apunamme oli piharakennuksessa asuva nainen, joka valmisti meille aamiaiset ja oli apunamme tarvittaessa. Aamiaiset ja iltapalat söimme suojaisan sisäpihan puutarhassa.Ihana löytö!

Iltaisin elämä keskittyy Casa de la musican ympäristöön. Ihmiset kerääntyvät illallisen jälkeen rappusille tapaamaan muita ihmisiä, kuuntelemaan musiikkia ja juomaan halpoja drinkkejä. Siinä oli kaikki, mitä me tarvitsimme mukavaan iltaan.

Trinidadin kupeessa on myös kehuttu uimaranta, Playa Ancon. Minuun se ei tehnyt erityistä vaikutusta, vaikka ihan mukava päivä sielläkin vietettiin. Vesi oli sameaa ja aallot ja virtaukset kovia.

Jos ei halua asua kaupungissa ja haluaa uida, hyvä vaihtoehto voi olla myös keskustan ulkopuolella sijaitseva rantakylä nimeltä La Boca. Se on hyvin pieni paikka ja rantakin on pieni, mutta siellä ei ole myöskään paljon ihmisiä.

Santa Clara

Viimeinen kohteemme oli Santa Clara, joka on suuri ja vilkas opiskelijakaupunki. Asuimme keskustassa korkean kerrostalon huoneistossa, jossa kaupunkisijainnista huolimatta heräsimme kello 4.30 kukon lauluun.

Santa Clara on kuuluisa Che Guevaran ansiosta eikä Santa Clarassa voi jäädä huomaamatta El Chen vaikutus. Historiaan pääsee tutustumaan erilaisilla muistomerkeillä tai esimerkiksi Cafe Revolucionissa. Jos ei jaksa kävellä, voi kaupunkia katsella vaikka hevoskärryjen kyydissä.

Yhden yön reissu Viñalesiin

Viñales on mukavan matkan päässä Havannasta. Päiväretki on mahdollinen, mutta matkoihin menee sen verran paljon aikaa, että suosittelen yöpymistä. Kaupungissa on runsaasti majoitustarjontaa, eivätkä hinnat ole korkeat.

Viñalesin läheisyydessä on hienoja rantoja ja hyviä snorklaus- ja sukelluspaikkoja, mutta meidän kohteenamme oli vehreään laaksoon tutustuminen. Vietimme monta tuntia luonnonpuistosa hevosten selässä liikkuen ja tutustuimme tupakan ja kahvin viljelyyn sekä sikarituotantoon.

Vaikka pojat olivat ensimmäistä kertaa hevosen selässä, he pärjäsivät hienosti. Ratsastimme monta tuntia, kiipesimme jyrkkiä mäkiä, ja tulimme niitä myös alas, hevosen selässä, ja kaikki pysyivät selässä. Nuorin poika tuli viimeisenä retkioppaamme kanssa ja näytti vain välillä peukkua, kun huusin kysyäkseni, miten menee.

Viñalesin keskusta on pieni, mutta hyvin sympaattinen paikka. Keskustassa on paljon ravintoloita ja elämää. Vilaks elämä johtunee osittain siitä, että kaupunkiin tulee päivisin useita bussilastillisia pääiväturisteja.

Viñalesin kirjakaupassa kävimme hauskan keskustelun kirjakaupan omistajan kanssa. Kauppiaan kuultua, että olemme Suomesta, hän otti heti puheeksi Matti Nykäsen kuoleman. Kauppias pohti, johtuiko kuolema mahdollisesti alkoholista ja etteivät kaikki kestä niin suurta menestystä. Olimme erittäin yllättyneitä, että tämä ajankohtainen uutinen tiedettiin Kuubassa asti ja että mäkihyppy oli heille mitenkään tuttu lajina.

Käytännön vinkkejä

Majoitus

Mihin päin Kuubaa suuntaakin, suosittelen vahvasti valitsemaan majoitusmuodoksi casa particularin, joka tarkoittaa yksityismajoitusta. Tämä siksi, että Kuubassa hotellit eivät ole erityisen korkeatasoisia, mutta kuitenkin huomattavan kalliita. Esimerkiksi ulkoisilta puitteiltaan komea hotelli National Havannassa maksaa nelihenkiselle lapsiperheelle yli 300 euroa yö. Hotellien laatupuutteet johtuvat siitä, että kaikki Kuuban hotellit ovat valtion omistuksessa. Alle 20 euroa valtion palkkaa tienaavilla hotellien työntekijöillä ole suurtakaan kunnianhimoa palvella asiakkaitaan erityisellä antaumuksella. Hotelleissa palvelun lisäksi myös ruoka on käsittääkseni usein aika huonoa ja moni on matkansa aikana kärsinyt esimerkiksi ripulista. Toki tässä valinnassa painaa paljon se, mitä lomalta odottaa. Matkaaja, joka toivoo lomalta hotellissa löhöilyä ja kaunista rantaa kanadalaisten turistien keskellä, voi olla hyvinkin tyytyväinen Varaderon hotellialueeseen. Itse valitsisin kuitenkin all inclusive -hotelliin sijoittuvalle löhölomalle kohteeksi jonkun ihan eri maan, missä saisin rahoilleni oikeasti vastiketta. Esimerkiksi monet Aasian luksushotellit tarjoavat aivan eritasoista palvelua huomattavasti edullisemmin eivätkä rannat häviä kilpailussa Kuuban rannoille. Uima-altaatkin ovat puhtaampia.

Casa particulareja voi etsiä esim. Airbnb:n kautta. Majoitus casassa maksaa muutamasta kympistä ylös päin. Maksoimme Havannan Vedadon kaupunginosassa sijaitsevasta erittäin hyvästä casasta 60 euroa yö, mikä oli reissumme kallein majoitus. Casan omistaja asui muualla, mutta oli puhelimen päässä aina tavoitettavissa. Aamiainen järjestyi casan lähellä sijaitsevassa mainiossa pienessä ravintolassa.

Muissa kohteissamme Santa Claraa lukuun ottamatta casan palvelut oli järjestetty siten, että emäntä asui jossain casan yhteydessä olevassa tilassa (joka oli siis erillinen meidän asumuksestamme) ja huolehti meille vähintään aamiaiset. Playa Largassa pääsimme nauttimaan ihanasta täysihoidosta, kun meren rannalla sijaitsevassa kahden makuuhuoneen hostelli-tyyppisessä casassa saimme molemmat makuuhuoneet käyttöömme ja paikalla ollut henkilökunta huolehti kaikista aterioistamme ja välipaloistamme. Neuvottelimme aamulla, mitä meren herkkuja illalla syömme ja mihin aikaan. Ja sitten löhösimme omalla rantakaistaleellamme ja nautimme rantaelämästä. Ensimmäistä kertaa äidiksi tulon jälkeen sain jopa nukkua päiväunet puun alla varjossa meren kohistessa taustalla. Siinä taas yksi erityinen hetki, jota on ihana muistella myöhemmin.

Trinidadin casassa meillä oli käytössämme muualle muuttaneen pariskunnan tilava kaupunkikoti keskellä Trinidadin elämän sykettä. Asunnon erillisessä osassa oleva keittiö oli meidän ja emäntämme yhteisessä käytössä. Emäntä asui piharakennuksessa ja teki meille sovittuna aikana aamiaisen. Muuten syömiset hoidettiin ravintoloissa.

Paikallisten joukossa eläminen on aina antoisampi kokemus, kuin ainoastaan turisteille suunnatuilla hotellialueilla asuminen. Erityisesti Kuuban osalta olen sitä mieltä, ettei todellista Kuubaa voi kokea, jos majoittuu ainoastaan Havannan keskustaan tai muille turistialueille. Suosittelen lämpimästi lähtemään retkille näiden alueiden ulkopuolelle ja suhtautumaan avoimesti uusille kokemuksille. Kuuba on turvallinen maa ja sen upea luonto ja erityinen historia ovat kokemisen arvoisia.

Kaupungeissa kävellessäni panin merkille, että kuubalaisilla on hauska tapa sisustaa talon läpi ulottuvat kotinsa siten, että kadun puoleinen huone, josta tullaan asuntoon sisään, sisustetaan yleensä hyvin näyteikkunamaisesti. Se on kuin julkinen olohuone, jossa on paljon koriste-esineitä, esimerkiksi koristeellisia nukkeja. Ikkunat pidetään auki ja huone toimii kodin julkisivuna. Onkin hyvin kiehtovaa kulkea kaduilla ja katsella jokseenkin häpeämättömästi ihmisten olohuoneisiin sisään. Yhdellä vilkaisulla tulee selväksi mm. asunnon omistajan varallisuustaso. Köyhemmillä alueilla tämä huone voi olla elämisen keskipiste ja enemmän asutun oloinen, mutta hienommilla alueilla olohuoneet näyttävät välillä sellaisilta, että en tiedä uskaltaisinko edes istua millekään niistä upeista antiikkisohvista, mitä huoneissa on.

Raha

Kuubassa on kasi valuuttaa, toinen turisteille (CUC), toinen paikallisille (peso). Turistit eivät tarvitse muuta kuin CUC:eja, mutta pesoja voi myös vaihtaa muutamalla kympillä, jos suunnittelee reissaavansa  pienemmissä kylissä. Siellä pesoilla voi ostaa esimerkiksi herkkuja  katukojuista, joissa cuc:it eivät käy tai edullisen aterian paikallisesta moneda-ravintolasta. Ilman pesojakin kyllä pärjää oikein hyvin.

Matkakassa kannattaa ottaa käteisenä. Eurot ovat hyvää vaihdettavaa valuuttaa. Dollareiden vaihtamisesta menee sen sijaan ylimääräinen maksu. Amerikkalaiset luottokortit eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä toimi Kuubassa, tosin ei toiminut minun Norwegianin korttinikaan. Joku luottokortti kuitenkin on aina hyvä olla reissussa mukana, meni mihin vain.

Kuuban valuuttaa ei saa viedä maan ulkopuolelle. Näin ollen kaikki valuutta pitää vaihtaa vasta Kuubassa ja mikäli rahaa jää käyttämättä, kannattaa vaihtaa se pois viimeistään lentokentän rahanvaihtopisteellä. Me olimme arvioineet kulutuksen pahasti yläkanttiin ja vaihdettavaa jäi paljon. Lentokentän rahanvaihdossa ei lähtiessämme ollut kuin pari sataa euroa kassassa, punnat täysin loppu ja moni muukin valuutta vähissä, joten jouduin vaihtamaan rahamme dollareihin. Vähän siinä hävisi, mutta vaihtoehtoa ei ollut. Jos ei ihan heti ole menossa uudestaan, ei rahaa uskalla paljon jemmaan jättää, sillä tälläkin hetkellä Kuubassa on suunnitteilla rahauudistus.

Rahaa voi ja täytyykin vaihtaa heti lentokentällä. Meillä oli kaverilta lainassa 100 euron matkakassa paikallista valuuttaa, joten pääsimme ohittamaan rahanvaihtopisteen jonon tällä kertaa. Muualla Kuubassa rahaa voi vaihtaa Cadecoissa, joissa kaikissa näytti olevan keskenään sama kurssi. Jos vaihtaa suuremman määrän rahaa, edullisinta on tehdä se pankissa.

Pankkireissuun kannattaakin sitten valmistautua hyvin. Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota, mitä laittaa päällensä. Shortseissa ja varvastossuissa ei saa mennä pankkiin. Minä olin odottanut jo tovin pankin ulkopuolella, kun vartija huomautti minulle, ettei shortsini kelpaa. Juoksin äkkiä casalle vaihtamaan pitkät housut ja vasta kun tulin takaisin, huomasin oven pielessä lapun, jossa oli määritelty kaikki pankissa kielletyt asiat. Myös sandaalit. Vedin housunlahkeet mahdollisimman alas varpaiden peitoksi ja onneksi se meni läpi. On myös hyvä huomioida, että pankkiin joutuu lähes aina jonottamaan. Jonotus toimii siten, että kun tulet paikalle, kysyt kovaan ääneen ”¿el ultimo?”. Se, joka nostaa käden ylös, on tällöin jonossa viimeinen, muista hänet. Kun seuraava paikalle saapuja kysyy ”¿el ultimo?”, muista vinkata hänelle, että sinä olet viimeinen. Näin ihmisten ei tarvitse seisoa jonossa, vaan kaikki voivat seisoskella missä sattuu, ja silti systeemi toimii loistavasti. Ja tätä samaa systeemiä käytetään siis kaikessa muussakin jonottamisessa, mm. ruokakauppojen ovilla.

Rahanvaihdossa on hyvä olla tarkkana. Rahat kannattaa laskea tarkkaan ja katsoa että saa oikean määrän oikeaa valuuttaa takaisin. Vahinkoja kun helposti sattuu. Annetaan pesoja cuc:ien sijaan tai hieman liian vähän seteleitä tai ei lainkaan kolikoita.

Vesi

Kuubassa hanasta saa hajutonta ja kirkasta vettä, jota paikalliset juovat. Ehkä sen vuoksi pullovettä voi olla ajoittain hankala löytää kaupoista. Yleisesti hanaveden juontia ei kuitenkaan suositella turisteille. Veden voi keittää ja suodattaa, minkä jälkeen se on oikein käyttökelpoista. Me emme onnistuneet löytämään mistään Vedadon kaupasta pullovettä, joten keitimme veden suuressa kattilassa ja suodatimme sitten pinnalle kertyvän valkoisen mössön vedestä puhtaiden kalsareiden läpi kaatamalla. Pojat nimesivätkin juomavetemme kalsarivedeksi. Pojat myös oppivat bongaamaan kioskeista vesipulloja, joita ostimme aina kun sellaisia löytyi.

Matkalle mukaan

Kuubassa on pulaa vähän kaikesta. Siksi laukkujen pakkaamiseen kannattaa uhrata muutama ajatus. Itse pidän tärkeimpänä mukaan otettavana asiana lääkkeitä.

Kuubassa on jatkuva pula lääkkeistä, minkä vuoksi mukaan on hyvä varata itselleen tärkeimmät lääkkeet. Meillä mukana oli särkylääkkeitä, antibioottikuurit korvatulehduksen varalle, ripulilääkettä ja nenäsumutteita. Jotkut ottavat mukaan myös esimerkiksi puhtaita neuloja.

Kosmetiikkatuotteet ja aurinkorasvat kannattaa ottaa mukaan. Saippuaa kaupoista saa, mutta esimerkiksi omat shampoot ja hoitoaineet on hyvä olla. Aurinkorasvan suojakerroin on hyvä olla 30, sillä aurinko todella polttaa ihon nopeasti. Myös deodorantit, voiteet ja meikit kannattaa olla omasta takaa.

Hyttysmyrkyt ovat tarpeellisia, varsinkin jos matka suuntautuu Havannan ulkopuolelle. Apteekista saa malariahyttysille kohdennettua iholle suihkutettavaa myrkkyä nimeltään Hyttys-Ässä. Se ei tosin sovellu lapsille, joten kannattaa varata kevyttä peittävää vaatetta illoiksi, toki myös aikuisille. Sikojenlahdella olisimme tarvinneet myös hyttysverkkoa sängyn päälle, koska hyttysiä oli niin paljon, ettei mikään määrä torjunta-aineita auttanut.

Kuubalaiset eivät itse juurikaan käytä wc-paperia eikä sitä aina ole ravintoloiden vessoissa. Sitä ei myöskään löydy kaupoista, mistä syystä voi olla hyvä ottaa muutama rulla paperia mukaan ja hieman nenäliinoja. Tai sitten voi tyytyä ihan vedellä huuhteluun.

Kauppa-asiat

Kuubalaisissa kaupoissa konkretisoituu turistillekin se, että Kuuba on kehitysmaa, jossa on pulaa monista asioista, ruuasta lähtien. Kauppasaarto näkyy vahvasti ja suurin osa saatavilla olevista tuotteista on kuubalaisia. Kauppoihin joutuu usein jonottamaan, vaikka kaupoissa ei ole juuri mitään ostettavaa. Tarjonta tosin vaihtelee päivittäin, joten jos jotain hyvää löytää, kannattaa sitä ostaa heti. Seuraavana päivänä tilanne on todennäköisesti jo toinen. Hyllyiltä löytyy usein papuja, säilykkeitä, keksejä, rommia ja paikallisia limuja. Myös vauvojen NAN-jauheita löytyy.

Monet tärkeät tuotteet ovat paikallisille kirjaimellisesti kortilla. Kuubalaiset saavat ostaa kortilla tietyn määrän esimerkiksi riisiä ja maitojauhetta. Kun Vedadon lähikauppaan tuli maitojauhetta, jouduin jonottamaan kauppaan yli puoli tuntia. Kauppaan päästyään ihmiset kiirehtivät maitojauhehyllylle, joka tyhjeni kovaa vauhtia. Kaikille ei varmasti riittänyt osuutta. Jostain paikalliset saavat ostaa myös rajoitetusti kananmunia ja lihaa. Itse en sellaista kauppaa löytänyt, vaikka usein näin paikallisia kantamassa isoja munakennoja.

Suklaata tai muita herkkuja ei juurikaan ole myynnissä. Sen vuoksi esimerkiksi suklaa on todella hyvä tuliainen kuubalaiselle. Pienet namipussit ovat myös oivallisia lahjoja kuubalaisille, joita haluaa huomioida jostain erityisestä syystä.

Syöminen ja juominen – ¿Que hay?

Kuubassa turisti on pitkälti ravintoloiden ja casojen tarjonnan varassa, koska kaupoista ei saa juuri mitään. Meidän pääsääntömme reissussa oli, että jos jostain saadaan ruokaa, erityisesti gluteenitonta, niin sinne mennään. Oli nälkä tai ei.  Ja vessassa käydään samalla myös.

Kuubassa syöminen ja sen helppous riippuu hieman siitä, missä päin on. Suuremmissa kaupungeissa kuten Havannassa ja Trinidadissa on paljon valinnan varaa ja tarjolla on monenmoista paikallisesta ruuasta pizzaan ja pastaan. Turisteille on turistihintaiset ravintolat, mutta jos tarvitsee jotain nopeaa ja edullista, hyvä vaihtoehto on napata jotain ”seinästä” eli pienistä kioskimaisista luukuista talon seinissä, mistä saa esim. grillattuja tai lämmitettyjä sämpylöitä ja pieniä pizzoja. Nämä paikat huomaa usein siitä, että kadulle on kertynyt jonoa. Ja jos jossain näkee leipomon, jossa on juuri tullut jotain tuotetta uunista, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Usein tiskit ovat tyhjät.

Kuubalaiseen ravintolaan on varsinkin Havannan ulkopuolella hyvä mennä sillä asenteella, että syödään sitä mitä on tarjolla. Varsinkin pienemmissä paikoissa kannattaa heti alkuun kysyä ”Que hay?”sillä jos pyydät listan ja alat sieltä tilata, saattaa vastaus olla usein ”No hay”.

Gluteeniton Kuuba

Keliakia ei ole Kuubassa tunnettu sairaus, mutta siitä huolimatta gluteeniton ruokailu ei ole siellä ongelma. Kuubassa tyypillinen paikallisten syömä ateria koostuu riisistä, paistetusta lihasta ja pavuista, jotka ovat luonnostaan gluteenittomia. Kastikkeita ei juuri käytetä. Meren läheisyydessä tarjolla on todennäköisesti enimmäkseen meren antimia. Turistiravintoloissa on usein laajempi tarjonta, kuin pesoilla operoivissa paikallisten ravintoloissa. Poikien ahtaessa Trinidadissa pizzaa minä söin täyttävän risoton, jonka gluteenittomuuden varmistin kokilta. Sen verran poikkeuksellinen tuo ateria kuitenkin oli, että niukempaan ruokavalioon tottuneet vatsamme menivät ateriasta aivan tukkoon.

Ravintoloissa ei tunneta käsitettä ”sin gluten”. Jos ruuasta haluaa neuvotella, voi asiaa tiedustella esim. näin: ”Tengo una alergia de cereales. No puedo comer por ejemplo trigo. ¿Hay algo sin cereals?” Yleensä en maininnut keliakiasta mitään, neuvottelin vain sellaisen annoksen, joka on luontaisesti gluteeniton. Ja väittäisin että hyvin meni, sillä mitään ikäviä oireita ei ilmaantunut.

Ainakin Havannassa ja Trinidadissa ravintolavalikoima oli laaja eikä syömisten kanssa ollut miltään osin  ongelmia. Santa Clarassa emme löytäneet aamiaispaikkaa, josta olisi saanut muuta kuin kahvia. Päädyimme siellä sitten aikaiselle lounaalle paikalliseen moneda-ravintolaan. Olimme kaikki todella nälkäisiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että ruoka maistui mielettömän hyvältä. En varmasti ole ennen syönyt niin herkullista lämmitettyä purkkitonnikalaa, riisiä ja papuja sekä kurpitsaa.

Kuuban herkut

Vaikka ruoka ei ehkä ole se mahtavin juttu Kuubassa (paitsi se, kun sitä saa),  voi Kuubassakin kokea ihania kulinaristisia nautintoja. Esimerkiksi saatavilla olevista hedelmistä kannattaa nauttia. Hedelmätarjonta keskittyy ananakseen, papayaan ja guavaan, ja myös niistä tehdyt paksut mehut ovat ihania. Kuubalainen kahvi on oikein hyvää, vahvaa espressokahvia, jota saa eri muodoissaan. Paikalliset limut eivät myöskään häviä kilpailussa amerikkalaisille kilpailijoilleen. Niin ja ne rommit.. Kun Kuubaan menee, niin täytyyhän silloin maistaa jokaista rommipohjaista drinkkiä, mitä tarjolla on. Perinteisestä Cuba librestä on hyvä aloittaa.

Myös kuubalaiset sikarit ovat kokeilemisen arvoisia, vaikkei normaalisti tupakki maistuisikaan. Paitsi että kuubalainen sikari on jo ihan itsessään ”se juttu”, niin ainakin minun mielestäni sikari maistui oikein hyvälle. Sikareita on toki monenlaisia ja niiden välillä on eroja. Kun Kuubassa ollaan, niin miehille tarjotaan todennäköisesti paksuja vahvoja sikareita ja naisille pienempiä ja miedompia vaihtoehtoja. Jos naiselle nyt mitään tarjotaan ylipäätään. Ainakin minä jäin monesti ilman sikari- tai rommimaistiaisia, kun miehelleni tarjottiin montaa eri laatua maisteltavaksi.

Kuubalaiset

Kuubalaiset elävät kauniissa maassa, missä aurinko paistaa lämpimästi ja musiikki ja tanssi kuuluvat olennaisesti elämään. Elämää Kuubassa leimaa kuitenkin vahvasti köyhyys. Kuubalaiset tienaavat noin 20 euroa kuussa, niin siivoojat kuin oikeustieteen professoritkin. Kuuban järjestelmässä kansalaisten tulee työskennellä valtion hyväksi ja kaikki saavat työstään saman suuruisen palkan. Palkka on kuitenkin niin pieni, ettei sillä tule toimeen. Tästä syystä työssä käytetty aika merkitsee kuubalaisille enemmänkin aikaa, joka heidän on oltava poissa todellisesta rahan tienaamisesta. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että esimerkiksi valtion hotelleissa työskentelevät henkilöt eivät ole kovinkaan kiinnostuneita siitä, onko asiakas tyytyväinen vai ei. Elämiseen tarvittavat rahat on tienattava muilla keinoilla ja siihen kuubalaiset ovat kehittäneet monia metkoja tapoja. Ei ole erityisen paheksuttavaa varastaa hieman valtiolta ja myydä sitten tuotteita pimeästi. Esimerkiksi sikaritehtaalla työskentelevät kuubalaiset saavat rasiallisen sikareita kuussa itselleen, mutta tapana on ottaa toinenkin ja myydä se hyvään hintaan pimeästi. Tai kun aikanaan erästä valtion rakennusta maalattiin erikoisella värillä, alkoi naapurustoon pian sen jälkeen ilmestyä useita saman värisiä talojen julkisivuja. Kiva pieni bisnes.

Kuubassa esiintyy jonkin verran kerjäämistä, mutta yleisesti ottaen kuubalaiset tuntevat arvonsa, eivätkä halua almuja. Vaikka pulaa on paljosta, ihmiset pukeutuvat siististi ja muodikkaasti. Naiset ovat aina hyvin huoliteltuja, hiukset ja kynnet laitettu kauniisti. Jos Kuubaan haluaa viedä esim. vaatteita, en veisi vanhoja ja epämuodikkaita vaatteita. Naiset käyttävät paljon tiukkoja trikoita, oli kantajallaan kiloja 50 tai 150. Ihanan vapauttavaa, jos saan sanoa.. Joissakin paikoissa kerjääjät käyvät kuitenkin hanakasti kimppuun. Kerjäläiset pyytävät usein rahaa, karkkia, voiteita, dödödä, lääkkeitä, vaatteita, kyniä ym.  Kerjäläisille ei kuitenkaan suositella annettavan mitään suoraan, vaan lahjoitukset olisi hyvä kanavoida kirkon tai muun vastaavan järjestön kautta. Esimerkiksi casan omistajat varmasti ottavat vastaan lahjoituksia ja antavat niitä sitten eteenpäin tarvitsijoille.

Oma tienaamisen lajinsa on turistien höynäyttäminen. Tällaista harrastaville kuubalaisille on oma nimityksensäkin, jinetero. Sain hyvän omakohtaisen kokemuksen napatessani kyytiin erään Joséksi itseään kutsuvan jineteron. Jose liittyi seuraamme eräällä huoltoasemalla matkalla Viñalesiin. Hän kertoi autonsa olevan rikki (se hemmetin huono kiinalainen auto) ja Viñalesiin piti päästä. Kiitokseksi kyydistä José vei meidät työpaikalleen luonnonpuistoon, missä José kertoi työskentelevänsä mekaanikkona. Onneksi sattui juuri olemaan vapaapäivä. Ja kappas, kun reissumme oli hieman ex tempore-tyylillä vetäisty, eikä majoitustakaan oltu hankittu etukäteen, niin sattuipa niin mukavasti, että Joséen äidillä oli vapaana huone. Ja siellä oli myös ravintola, johon oli hyvä tehdä heti pöytävaraus illalle. Ravintola, jossa ruokalistassa ei ollut hintaa ilmoitettu eikä ruokakaan ollut hääviä. No, luonnonpuistolla meitä odotti jo valmis viihdepaketti, jonka hinnan neuvottelimme alkuun. Tutustuimme tupakan kasvattamiseen, sikarien valmistukseen ja teimme laaksossa hienon monta tuntia kestävän kierroksen hevosten selässä. Illalla olimmekin sitten jo todella väsyneitä, joten ”äidin” ravintola oli helppo ratkaisu ja hieman ahdasta huonetta ei tarvittu kuin nukkumiseen.

Ymmärsimme toki aika nopeasti, että suurin osa Josén puheista oli potaskaa, ja niille jälkikäteen naureskelimme, mutta toisaalta koimme, että tämä kokemus hyödytti kaikkia osapuolia. Eikä kateeksi käy miestä, joka joutuu pistämään itsensä jatkuvasti likoon tällä tavalla tienatakseen hieman ekstraa. Me saimme matkaopas- ja retkenjärjestäjäpalvelut pyytämättä tilanteessa, jossa emme itse olisi saaneet aikaiseksi järjestää lyhyessä ajassa retkeä, joka osoittautui todella hienoksi kokemukseksi. Tai ainakin meillä olisi mennyt siihen paljon aikaa ja vaivaa ja aikaa meillä ei tuolloin ollut. Majoituksen järjestämiseenkään ei kulunut aikaa ja huone oli ihan ok. Automatkan aikana sain lisäksi pikakurssin autoilun kirjoittamattomista säännöistä Kuubassa, varoituksen jokaisesta pahasta kuopasta tiessä ja neuvot, missä kannattaa pysähtyä ihailemaan maisemia. Rahaa kului suunnilleen suunnitellusti, saimme hyviä kokemuksia ja pääsimme seuraamaan läheltä pesunkestävän jineteron toimintaa. Kaiken kaikkiaan aika hyvä lopputulos!

Vaikka tässä nyt kerronkin jineteroista ja kerjäläisistä, on Kuuba ja kuubalaiset kuitenkin pääasiassa jotain ihan muuta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään, jos heiltä pyytää apua. He eivät kuitenkaan tyrkytä apua, vaan itse pitää pyytää. Toisin kuin espanjalaiset, kuubalaiset ymmärtävät puhua hitaammin, kun huomaavat, ettei toinen oikein ymmärrä. He myöskin jaksavat kärsivällisesti kuunnella ja odottaa, vaikka espanjani oli hidasta ja haparoivaa. Kuubalaisten rento elämänasenne oli mukaansa tempaavaa, juuri sitä, mitä lomalla on hyvä itsekin soveltaa.

Autoilu Kuubassa

Autot ja muut kulkuvälineet

Vallankumouksen jälkeen yksityinen auton omistaminen on ollut kiellettyä. Ne, jotka tuolloin omistivat autonsa, saivat kuitenkin pitää ne. Kauppasaarrosta johtuen uusia autoja ei maahan ole juurikaan saatu ja myös varaosista on ollut puutetta. Vanhat upeat amerikanraudat ja sitkeät Ladat muodostavat näkyvimmän osan autokannasta. Autot on pidetty hyvässä kunnossa, mutta varaosien saatavuusongelman vuoksi hienon auton moottorina voi olla esimerkiksi traktorin moottori. Usein teinposkessa näkeekin autoja konepellit ylhäällä.

Autoilu on Kuubassa vielä harvojen ilo. Yksityisomistukseen liittyvät seikat ja bensan korkea hinta pitävät huolen siitä, ettei tavallisella kuubalaisella ole mahdollisuutta omaan autoon. Liikenteessä onkin hyvin monipuolisesti erilaisia kulkuneuvoja traktoreista hevosiin. Välillä vaikutti, että tiellä oli enemmän hevoskärryjä kuin autoja.

Käytännössä liikkuminen Kuubassa onnistuu takseilla ja busseilla. Monissa kaupungeissa hevosten vetämät taksit ovat edullinen vaihtoehto, tosin hevosten kohtelusta ja niiden työpäivän pituudesta on esitetty kriittisiä arvioita. Polkupyöriä ei juurikaan näe ja jalankulkijan on hyvä olla varuillaan, sillä autot jyräävät isomman oikeudella eikä jalankulkijoiden oikeuksista ole varmaan ikinä kuultukaan. Sain kuitenkin vaikutelman, että liikennesääntöjä noudatetaan liikenteessä melko tarkasti ja esimerkiksi poliisi ohitetaan aina erittäin hitaalla vauhdilla.

Kuubassa on sekä yksityisiä että valtion takseja. Tavalliset kansalaiset eivät saa kyyditä turisteja rahasta. Houkutus siihen voi kuitenkin olla suuri, sillä lyhyestä kyydistä saatavissa oleva summa on merkittävä lisä kuubalaisen palkkaan. Mekin päädyimme tällaisen ”laittoman taksin” kyytiin, kun etsiskelimme taksia ja kysyimme apua kahdelta Lada-mieheltä. He neuvoivat meitä menemään hieman kauemmaksi kadun varteen, mihin toinen miehistä hetken kuluttua ajoi viereemme ja pyysi kyytiin. Liikennevaloissa panin merkille, miten vieressä seisovan taksin kuljettaja mulkoili meitä ja kuskiamme. Olimme kuitenkin oikein tyytyväisiä kyytiimme, joka maksoi vain puolet normaalitaksin hinnasta ja vei meidät suorinta tietä määränpäähämme. Jälleen kerran win-win -situation..

Auton vuokraaminen

Oikeastaan kukaan ei suositellut auton vuokraamista Kuubassa. Minua varoiteltiin huonokuntoisista teistä, autoista, joiden renkaat puhkeavat säännöllisin väliajoin ja tien varrella vaanivista huijareista. Mikään autonvuokrausfirma ei saanut netissä kehuja, kaikissa joutui jonottamaan tunteja ja palvelu oli huonoa. Vuokraamojen nettisivuillaan esittelemät autot antoivat viitteitä siitä, että tarjolla on jotain tuntematonta filippiiniläistä automerkkiä. Onneksi kuitenkin päädyimme vuokraamaan auton, hyvällä menestyksellä.

Varasimme auton jo hyvissä ajoin Via Rent a Car -nimisestä firmasta, jolla on toimipisteitä eri puolella Havannaa. Noudimme auton Vedadon alueella sijaitsevasta toimipisteestä, missä saimme palvelua heti ja hyvällä englannin kielellä. Auto oli automaattivaihteinen keskisuuri Peugeot, jossa oli hyvät renkaat ja myös vararengas. Ihan kaikkia vilkkuja ja valoja autossa ei enää ollut, mutta kaikki ajamisen kannalta olennaisimmat ominaisuudet olivat kunnossa. Olin iloisesti yllättynyt eurooppalaisesta autosta. Ei tarvinnut opetella auton perustoimintoja sen kummemmin ja pääsimme liikkeelle vikkelästi.

Auto kannattaa varata etukäteen, jotta sen varmasti saa. Ja kun sen saa, kannattaa tarkistaa, että autossa on vararengas ja kaikki muutkin tarpeelliset osat. On hyvä pyytää myös selkeät ohjeet, miten toimia, jos jotain sattuu. Meille esimerkiksi neuvottiin, että mikäli rengas puhkeaa ja joku tarjoaa meille rengasta, joka maksaa enemmän kuin 50 cucia, meidän tulee heti soittaa poliisit. Saimme yhteystiedot reittimme varrella oleviin vuokraamoon toimipisteisiin ja tarvittavat numerot, mihin soittaa ongelmatilanteessa. Meitä myös muistutettiin vuokrausehdoista, joiden mukaan vuokra-autolla ei saa ajaa päällystämättömillä teillä. Aika hyvin onnistuimme sääntöä noudattamaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Nainen ratissa

”Oletteko nyt ihan varmoja, ettei herraa laiteta tähän sopimukseen toiseksi kuskiksi?” ”Voitte käydä myöhemminkin lisäämässä toisen kuskin sopimukseen jossain muussa toimipisteessämme.” ”Oletteko nyt ihan varmoja?” ”Ahaa, nyt ymmärrän, herra juo rommia ja rouva ajaa!” Vaikeaa oli vuokraamossa työntekijöiden ymmärtää, miksi vain minut merkittiin kuskiksi. Turha heille selittää, että mieheni lukee paremmin karttoja ja minulla on kylmemmät hermot kuskina. Naiset kun vaan eivät aja Kuubassa.

Eräs paikallinen selitti meille, että Kuubassa vallitsevan macho-kulttuurin vuoksi miesten kuuluu ajaa autoja. Naiset istuvat kyydissä. Ja näin asia näytti yleisesti ottaen olevankin. Mieheni kyllä kertoi nähneensä vanhan mummon ratissa, mutta se taisi olla ainoa havainto muista naiskuskeista. Vuokraamossa kuskin sukupuoli huomioitiin todennäköisesti myös siinä, että sain erittäin perusteellisen opastuksen auton perustoiminnoista, kuten miten vilkku ja pyyhkijät toimivat.

Liikenne

Ehkä tärkein asia huomioida Kuubassa autoillessa on se, että tiet todella ovat surkeassa kunnossa. Kamalinta on se, että maantiet ovat paikoitellen hyväkuntoisia, mistä syystä vauhti saattaa nousta ja varovaisuus vähentyä. Silloin on suuri riski, että auton saa rikki, kun yllättäen tiessä onkin jättimäinen monttu tai pomppu.

Maanteillä saa ajaa 80-90 km/h, mutta on täysin luontevaa ajaa myös hiljempaa. Liikennettä on, mutta aika vähän. Se on hyvä asia siltä kannalta, että kuoppien väistely on helpompaa, kun ympärillä ei ole paljon muita autoja.

Käytännössä on hyvä tietää, että normaalikuntoisilla henkilöautoilla ajetaan aina vasemman puoleista kaistaa. Takaa tuleva nopeampi auto ohittaa oikealta. Jos edessä on kuorma-auto tai muu hidas kulkuneuvo, se kyllä väistää heti, kun oikea kaista on sellaisessa kunnossa, että sinne voi palata. Kaistoja on kolme. Äärimmäisenä oikealla oleva kaista on kaikista huonoimmassa kunnossa ja siellä ajavatkin pääasiassa bussit, traktorit ja hevoskärryt. Keskimmäinen kaista on vaihtelevassa kunnossa ja siinä ajavat muut hitaammat ajoneuvot. Keskimmäisen kaistan kautta siis myös ohitetaan. Ohittamisesta annetaan usein varoitus, vilkutetaan valoja tai töötätään.

Pienemmät tiet ovat usein todella huonossa kunnossa ja niillä matkan teko on hidasta. Välillä joutuu ihan pysähtymään ja miettimään, miten kuopparyhmittymän voisi parhaalla mahdollisella tavalla ohittaa. Pimeällä ei kannata ajaa. Teillä ei ole valoja ja siellä liikkuu myös paljon eläimiä, esimerkiksi lehmiä ja härkiä.

Navigointi onnistuu Kuubassa hyvin Maps.Me-sovelluksella, joka toimii off line -tilassa, kunhan Kuuban on ensin ladannut sovellukseen jossain, missä on nettiyhteys. Tienviittoja ei aina ole, mistä syystä sovellus on tärkeä apu. Ostimme myös karttakirja vuokraamosta, mutta sitä käytimme lähimmä reittien suunnitteluun.

Jokaisen autoilevan kuubalaisen velvollisuus on tarjota liftaaville compañeroille kyyti, mikäli autossa on tilaa. Liftaaminen on täysin normaali tapa päästä paikasta toiseen ja erityisesti risteysalueilla onkin paljon ihmisiä odottamassa kyytiä. Jos auto on täynnä tai on niin kiire, ettei ehdi ottaa ihmisiä kyytiin, on tapana vilkuttaa valoja liftareille. Se yleensä riittää merkiksi, mutta minulle kyllä muutama kerta näytettiin törkeitä käsimerkkejä, kun ihmiset luulivat automme olevan puolityhjä, kun pojat nukkuivat takapenkillä hieman näkymättömissä.

Auto on hyvä tankata aina kun siihen tulee mahdollisuus. Bensaa ei aina ole asemilla ja usein tankille joutuu jonottamaan, varsinkin Havannassa. Vuokra-autoihin tankataan 94 special -polttoainetta, jonka erottaa sinisestä kyltistä. Joillakin asemilla on palvelua, joillakin pitää käydä ensin tiskillä kertomassa mitä ottaa ja vielä tankkaamisen jälkeen maksamassa.

Parkkeeraaminen on kokemukseni mukaan ilmaista, joskin parkkialueilla on turistialueilla usein ”parkkivahdit”, jotka veloittavat palvelustaan 1-2 cucia. Mielelläni tuon aina maksoin ja autokin säilyi kunnossa koko reissun.